Hirvien metsästys ja laskenta

Keskiviikko 2.3.2016 - A. Ahlqvist

Ms. Repo ry:n hirvikanta 1999-2016

Alla olevat tilastot on koottu Ms. Repo ry:n laskentatuloksiin sekä kaadettuihin hirviin
vuosina 1999-2016. Aineiston on koonnut Matti Karhunen.
Laskentatuloksia ei ollut käytettävissä 2000-2004, 2014 ei päästy laskemaan.
Hirvikanta_laskettu.jpg
hirvikanta_1000ha.jpg
Mitä näistä taulukoista voidaan päätellä? Vuoteen 2009 kaadot ja laskentatulos ovat seuranneet toisiaan kutakuinkin. Tämän jälkeen laskentatulos on ollut huomattavasti
isompi, kuin kaadettujen hirvien määrä suhteessa edeltäviin vuosiin. On huomattava,
että 2000-luvun alussa hirvikantaa leikattiin rajusti tarkoituksella. Joidenkin mielestä
tällöin kanta painui jo liian alas, mikä varmasti joillain alueilla pitää paikkansa.
Huolestuttavampaa on se, kuinka nykykehityksessä kanta laskennoissa kasvaa,
ja kaadot pysyvät huomattavan alhaalla.
 
Mietitäänpä hetki laskentaa. Laskenta suoritetaan jälkilaskentana.
Alle vuorokauden ikäiset jäljet lasketaan. Jokaisella on oma alueensa,
joihin laskijat jalkautuvat. Alue käydään läpi ja tuoreet havainnot kirjataan.
On vältettävä samojen yksilöiden laskentaa kahteen kertaan. Tätä voi välttää
seuraamalla jälkiä, ottamalla huomioon niiden suunnan sekä rajaamalla alueen
kulkemalla sen poikki.
Laskennassa on aina virhemarginaali. Virallista lukua en tiedä, enkä tiedä onko
sellaista tällaiseen annettu. Uskon että +/- 15 % riittää kattamaan virhemarginaalin.
Tämäkin on tilastoissa jo iso heitto. Vaikka tämä 15% otettaisiin pois kahden
viimevuoden laskennasta, silti hirviä on paljon verrattuna kaatoihin.
Ja tilastovirhe voi mennä myös toiseen suuntaan..
Laskennassa iso vaikuttava tekijä on sää. Onko lunta satanut edellisenä yönä, päivänä,
vai 2 viikkoa sitten. Pahimpina vuosina lunta ei ole ollut nimeksikään. Siksi vuoden
2014 laskenta jäi suorittamatta. Ja huonojen olosuhteiden takia saattoi vuoden
2008 laskenta jäädä vajaaksi. Siinä on tilastoissa selvä kuoppa. Ei ole helppoa ei..
 
Olen useasti todennut, eikö mitään opittu 2000-luvun alun tapahtumista?
Hirvikanta oli mielettömän korkealla ja maanomistajat erittäin vihaisia, syystäkin.
Metsätuhoja ja hirvikolareita oli paljon. Televisiossa pyydettiin jo armeijaa apuun,
heillä kun on aseita ja miehiä. Osalta tämäkin tuntuu unohtuneen. Silloin tehtiin
töitä ja ammuttiin syksyittäin yli 50% laskentatuloksesta. Sama tilanne on kuulemma
(itse en tuolloin ollut näissä porukoissa..) ollut 80-luvulla, jolloin aamusta iltaan
ammuttiin ja yöt leikattiin hirviä. Silloinkin kanta saatiin kuriin. Nyt olisi taas kulunut
se 10 vuotta, jolloin hyvässä hengessä saadaan jostain syystä sössittyä se kannan
leikkaamisen tulos.
En väitä, että pystymme ikinä pitämään hirvikantaa täysin tasaisena, mutta toistuvasti nouseviin tai laskeviin laskentatuloksiin pitää reagoida. Ylemmässä diagrammissa
näkyy, että nyt ollaan menossa kannan kasvun suhteen metsään.
Ja siellä metsässä saadaan pian istua koko syksy hirvijahdin merkeissä.
 
Isolla hirvikannalla on myös muita vaikutuksia. Pitkään jatkunut jahti tarkoittaa sitä,
että hirviporukan jäsenet eivät kerkeä ja/tai jaksa käydä niin ahkerasti esimerkiksi
peurajahdissa. Ja tällöin peurojen kanta pääsee kasvamaan helpommin
(mikä sekin on nyt jo liian korkealla). Lisäksi pitkä ja raskas hirvijahtikausi
vaikuttaa porukkaan. Jaksavatko kaikki enää tulla täysipainoisesti jahtiin? Työ ei lopu
pelkkiin jahtipäiviin, hirvien ruhot täytyy myös leikata ja lihat pakata. Aikaa menee.
Työssäkäyville ja perheellisille tämä voi käydä hyvinkin raskaaksi.
Tästä hommasta täytyy tosiaan pitää, että siellä metsässä viihtyy..
 
Mitä sitten pitäisi tehdä? Ensinnäkin lopettaa riitely hirvien määrästä. En tiedä kenen
intresseissä on ilmoittaa hirviä liikaa tai liian vähän. Molemmat tapaukset johtavat
aina huonoon lopputulokseen. Laskentatulosta olisi uskottava enemmän ja seurojen
välillä voi mielestäni olla eroa hirviluvissa.
Lisäksi metsästystä tarvitsee muuttaa. Valtakunnallinen ohje olisi ampua enemmän
naaraita kuin uroksia. Tätä ohjetta pitäisi meidän alueella ainakin seurata.
Ammutaan vähintään 60% naaraita.
Sitten vasamäärää kaadoissa pitäisi tiputtaa. nyt ammutaan ½ luvista vasoja.
Muutetaan tämä vasaosuus 1/3, niin voimme ampua muutaman ison (naaraan)
enemmän. Kaatoja tulee tällöin vähemmän, joten lupia voisi ehkä nostaa suhteessa.
Tämä parantaa kannan ikärakennetta. Nuorta hirveä olisi pitemmän päälle enemmän.
Osasyynä tähän myös se, että kannastamme osa on ns. ”muuttohirviä”, jotka ovat aina laskentatuloksessamme. Alkusyksystä nämä hirvet eivät vielä ole alueillamme, koska
ne ovat rannikolla. Sieltä niiltä metsästetään jo vasoja samalla, kun me ammumme
paikallisien hirviemme vasoja. Kannan vasaosuudesta vähennetään siis merkittävä
osa nykyisellä systeemillä.
Ja kukaan ei osaa erottaa onko hirvi paikallinen vai muuttohirvi maastossa. Se on hirvi..
Ja ne sarvisäännöt.. Ei kyllä mitään järkeä, mutta onneksi ne ovat suosituksia.
Ja pidetään ne suosituksina. Jos kerkeää laskemaan piikit, eikä tämän jälkeen metsästäjä
itse halua ampua, niin se on jokaisen oma päätös. Mutta sen enempää kitinää ei
saa tulla, jos joku ampuu vaikka 7-piikisen uroksen. Jokaisen pitäisi ymmärtää,
että jos haetaan isoja sarvikruunuja, niin silloin jopa se 7-piikkinen voi olla huonosarvinen, jolla ei ole saumoja kasvattaa hienoja 14-piikkisiä (lapissa 24-piikkisiä..). Ne piikit eivät suoraan kerro millaiset sarvet urokselle on tulossa. Sen takia kyseessä on suositus.
Jotenkin tuntuu, että on unohtunut se ensimmäinen ja tärkein ohjenuora:
metsästetään kestävän käytön periaatteella.
 
Ja todettakoon lopuksi, että edustan tekstillä omaa mielipidettäni. Tilastot ovat faktoja.
 
Loppukevennys: Keskustelin SJML puheenjohtajan kanssa tässä taannoin metsästyksestä.
Häneltä tuli hyvä lause: Suomalaisen miehen pää alkaa kestää pikkuhiljaa viinaa. Hirvenlihaa se ei kestä vieläkään.
 
Aleksi Ahlqvist

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hirvi, laskenta, verotus, hirvikanta