Jäsenistön ikärakenneSunnuntai 19.8.2012 - A.Ahlqvist Tässäpä riittää pureskeltavaa.. Hallituksen kokouksessa puimme aloitteestani seuraan jäseneksiottamisperusteita. Ehdotin, että sallisimme muillekkin mahdollisuuden päästä seuraan, kuin Mynämäki-Mietoisten alueella asuville. Kylmä totuus kun on se, että nuoret eivät a) riitä neljälle seuralle Mynämäessä, b) nuoret eivät välttämättä muuta takaisin Mynämäkeen opiskelujen jälkeen, vaan esim. Nousiaisiin. Osa hallituksesta oli täysin minua vastaan esimerkiksi sillä perusteella, kun kaikki pitäisi tuntea.. Tosin tälläkin hetkellä meillä on jäseniä, jotka eivät ole käyneet Mynämäessä kuin metsää ostamassa ja liittymässä seuraan. Kun rahaa on, niin pääsee seuraan. Ostaa vaan mettää seuramme mailta... Ikävänä esimerkkinä oli juuri kesäkokouskessa, kun eräs nuori hakija asui muualla kuin Mynämäessä. Tosin hänen perheenjäsenensä kuuluu seuraan, mutta ei onnistu näillä säännöillä ei. Muitakin vastaavia tapauksia ja kyselyjä on ollut kun on asuttu naapurikunnassa. Sieltä on ilmeisesti liian pitkä matka tänne.. Ja sitten asia, jota ei välttämättä tajuta. maanomistajien lapset ja lapsenlapset saattavat asua juuri Nousiaisiaa tai Turussa tällä hetkellä. Ja jos heidän nimissään ei ole maata, he eivät pääse seuraan. Mutta tulevaisuudessa heillä todennäköisesti sitä on. Ja jos seura nyt palauttaa hakemuksen bumerangina takaisin, miten mahtaa käydä osalle vuokratuista maistamme, kun uudet omistajat eivät aikanaa päässeet seuraan...? No siinä voi tuo metsästysala vähän pienentyä.. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että ei se näin voi jatkua. Muistuttaisin, että seuramme ikärakenne on vahvasti lähellä eläkeläisvoittoa ja ympäri Suomea puhutaan seurojen ukkoutumisesta. En sano, että vanhemmat metsästäjät olisivat huonoja. Ehei, heillä on kokemusta, jota nuorilta puuttuu ja sitä tarvitaan, ehdottomasti. Mutta mutta.. Kun tässä maailmassa on sellainen pieni mutta, että kaikki kuolevat ja mitä vanhemmaksi elää, sen lähemmäksi se tulee. Ja jos vaikka 35 % jäsenistä on yli 60-vuotiaita, niin siinä voi 10-vuodessa tapahtua kamalia. (Tuo % määrä on heitto). Sain sihteeriltä jäsenteen ikärakenteen ja teen siitä tilaston sivuille. Mutta synkistelyn sivussa on todettava, että on meille nuoriakin tullut. Kun itse aloin hirvijahdissa kulkea, lisäkseni alle 30-vuotiaita taisi olla 2.. Nyt meitä on sentään lähes 10. Loppujen 30:n keski-ikä sijoittuu lähemäs 55-60 väliä. Karua, mutta totta.. Toivoisin, että jossain vaiheessa vanhemmatkin metsästäjät tajuavat, että he eivät ole kuolemattomia ja ilman jäseniä ei ole metsästysseruraa. Tosin ei tämä ole kuolleiden ongelma, vaan elävien.. Toivottavasti herätin tunteita.. -Aleksi A. |
|
|
29.9.2012 10:50
A.Ahlqvist
No niin, saatiinpas vastakommentti, mitä kirjoituksella hainkin. Provokaatio oli harkittua.. |
Metsästysseura Repo Ry
-90 vuotta riistanhoitotyötä
Pikkasen kehoittaisin Aleksia toppuuttelemaan noita ajatuksia tässä asiassa, ja miettimään vähän syvällisemmin tuota seuraanpääsyjuttua. Mielestäni pitäis aina muistaa, että metsästysmahdollisuus niin Mynämäellä kuin muuallakin huononee vuosi vuodelta. Yhteiskunnan paineet, metsästysmaiden väheneminen taajamaalueiden laajenemisen takia, ja monen muun syyn vuoksi johtaa ja on jo nyt johtanut siihen , että harrastuksemme käy päivä päivältä yhä vaikeammaksi. Tämä edellä mainittu asia on minun mielestäni se tärkein seikka joka pitäisi huomioida siinä keskustelussa kun päätetään seuraanpääsyn periaatteista. Itse en millään voi ymmärtää sellaisia ajatuksia että meidän tulisi jakaa tätä ympäristön ja yhteiskunnan paineiden alla toimivaa vähenevää harrastusmahdollisuutta myös ulkopaikkakuntalaisille ,kun metsästysmahdollisuutta ei kohta ole enää oman paikkakunnan ihmisilläkään. Kyllä Suomessa lähes kaikilla paikkakunnilla on omat metsästysseuransa joihin varmasti paikkakuntalainen voi aivan hyvin myös pyrkiä ja päästä. Sitä ajatusta en myöskään koskaan ole oikein ymmärtänyt .että minkä takia meidän yleensäkään pitäisi haalia valtavasti uusia jäseniä ,eihän tuolla metsässäkään ole enää ainakaan pienriistaa ollut viime vuosina edes sen vertaa että nykyinen jäsenistö voisi sitä enempää verottaa. Hirvieläinten kohdalla asia on ollut tähän asti parempi ,mutta tulevaisuus siinäkin on menossa suuntaan jossa saalismäärät vähentyvät reippaasti. Vielä täytyy todeta sekin, että joka vuosi seuraan kuitenkin otetaan uusia jäseniä huomattavasti enempi , kun toisesta päästä poistuu. Sellainen seikka on myöskin havaittavissa että tämän päivän nuoret ovat kovin vaisuja ottamaan osaa seuratoimintaan sen jälkeen kun heidät on jäseneksi otettu. Mainitsit Aleksi tuossa kirjoituksessasi myöskin että rahalla pääsee seuraan kun ostaa metsästysmaata alueeltamme, sinun tulisI kuitenkin muistaa että koko metsästysmahdollisuutemme, niin sinun kuin minunkin ja kaikkien meidän peruustuu siihen että seuralla on maanomistajien luovuttamia maita käytettävinään. Sen me myöskin kaikki tiedämme , että metsästysmahdollisuuksistamme ensikädessä päättää maanomistaja eikä meidän siitäkään syystä kovin kevyin perustein kannata jaella sitä sellaisille tahoille jotka eivät mitenkään ole tekemisissä oman paikkakuntamme kanssa. Tuon maanomistajien lasten poismuuton muodostaman epäkohdan kyllä ymmärrän, onko se korjattavissa, siihen kannatta paneutua, kuitenkin pitää muistaa että yhdistystoiminnassa ehkä tärkein kriteeri on se että jäseniä kohdellaan tasavertaisesti keskenään.
Kattelin noita sinun muitakin kannanottojasi, niissä on paljon asiaa ja totuuksia , muutta liika uho on minun mielestäni huono asia ja pitää muistaa myöskin, että sivujamme lukevat muutkin kuin vai metsästäjät. Metsämiesten olemassa olevaa imagoa ei kannata enää huonontaa.
Ahdasta tuolla seuran mailla alkaa olla jo siitäkin syystä, kun sudet ovat vieneet mahdollisuuden liikkua noilla parhailla korpialueilla , toivottavasti seuran jäsenet ymmartävät asian kaikki metsästysmuodot ja myöskin kenneltoiminnan tasapuolisesti huomioiden ja haluavat pitää kiinni niistä mahdollisuuksista ja oikeuksista mitä maan omistus taikka paikkakuntalaisuus heille on suonut jo vuosikymmenten ajan.
Heikki Sikilä.