Hirvien metsästys ja laskenta

Keskiviikko 2.3.2016 - A. Ahlqvist

Ms. Repo ry:n hirvikanta 1999-2016

Alla olevat tilastot on koottu Ms. Repo ry:n laskentatuloksiin sekä kaadettuihin hirviin
vuosina 1999-2016. Aineiston on koonnut Matti Karhunen.
Laskentatuloksia ei ollut käytettävissä 2000-2004, 2014 ei päästy laskemaan.
Hirvikanta_laskettu.jpg
hirvikanta_1000ha.jpg
Mitä näistä taulukoista voidaan päätellä? Vuoteen 2009 kaadot ja laskentatulos ovat seuranneet toisiaan kutakuinkin. Tämän jälkeen laskentatulos on ollut huomattavasti
isompi, kuin kaadettujen hirvien määrä suhteessa edeltäviin vuosiin. On huomattava,
että 2000-luvun alussa hirvikantaa leikattiin rajusti tarkoituksella. Joidenkin mielestä
tällöin kanta painui jo liian alas, mikä varmasti joillain alueilla pitää paikkansa.
Huolestuttavampaa on se, kuinka nykykehityksessä kanta laskennoissa kasvaa,
ja kaadot pysyvät huomattavan alhaalla.
 
Mietitäänpä hetki laskentaa. Laskenta suoritetaan jälkilaskentana.
Alle vuorokauden ikäiset jäljet lasketaan. Jokaisella on oma alueensa,
joihin laskijat jalkautuvat. Alue käydään läpi ja tuoreet havainnot kirjataan.
On vältettävä samojen yksilöiden laskentaa kahteen kertaan. Tätä voi välttää
seuraamalla jälkiä, ottamalla huomioon niiden suunnan sekä rajaamalla alueen
kulkemalla sen poikki.
Laskennassa on aina virhemarginaali. Virallista lukua en tiedä, enkä tiedä onko
sellaista tällaiseen annettu. Uskon että +/- 15 % riittää kattamaan virhemarginaalin.
Tämäkin on tilastoissa jo iso heitto. Vaikka tämä 15% otettaisiin pois kahden
viimevuoden laskennasta, silti hirviä on paljon verrattuna kaatoihin.
Ja tilastovirhe voi mennä myös toiseen suuntaan..
Laskennassa iso vaikuttava tekijä on sää. Onko lunta satanut edellisenä yönä, päivänä,
vai 2 viikkoa sitten. Pahimpina vuosina lunta ei ole ollut nimeksikään. Siksi vuoden
2014 laskenta jäi suorittamatta. Ja huonojen olosuhteiden takia saattoi vuoden
2008 laskenta jäädä vajaaksi. Siinä on tilastoissa selvä kuoppa. Ei ole helppoa ei..
 
Olen useasti todennut, eikö mitään opittu 2000-luvun alun tapahtumista?
Hirvikanta oli mielettömän korkealla ja maanomistajat erittäin vihaisia, syystäkin.
Metsätuhoja ja hirvikolareita oli paljon. Televisiossa pyydettiin jo armeijaa apuun,
heillä kun on aseita ja miehiä. Osalta tämäkin tuntuu unohtuneen. Silloin tehtiin
töitä ja ammuttiin syksyittäin yli 50% laskentatuloksesta. Sama tilanne on kuulemma
(itse en tuolloin ollut näissä porukoissa..) ollut 80-luvulla, jolloin aamusta iltaan
ammuttiin ja yöt leikattiin hirviä. Silloinkin kanta saatiin kuriin. Nyt olisi taas kulunut
se 10 vuotta, jolloin hyvässä hengessä saadaan jostain syystä sössittyä se kannan
leikkaamisen tulos.
En väitä, että pystymme ikinä pitämään hirvikantaa täysin tasaisena, mutta toistuvasti nouseviin tai laskeviin laskentatuloksiin pitää reagoida. Ylemmässä diagrammissa
näkyy, että nyt ollaan menossa kannan kasvun suhteen metsään.
Ja siellä metsässä saadaan pian istua koko syksy hirvijahdin merkeissä.
 
Isolla hirvikannalla on myös muita vaikutuksia. Pitkään jatkunut jahti tarkoittaa sitä,
että hirviporukan jäsenet eivät kerkeä ja/tai jaksa käydä niin ahkerasti esimerkiksi
peurajahdissa. Ja tällöin peurojen kanta pääsee kasvamaan helpommin
(mikä sekin on nyt jo liian korkealla). Lisäksi pitkä ja raskas hirvijahtikausi
vaikuttaa porukkaan. Jaksavatko kaikki enää tulla täysipainoisesti jahtiin? Työ ei lopu
pelkkiin jahtipäiviin, hirvien ruhot täytyy myös leikata ja lihat pakata. Aikaa menee.
Työssäkäyville ja perheellisille tämä voi käydä hyvinkin raskaaksi.
Tästä hommasta täytyy tosiaan pitää, että siellä metsässä viihtyy..
 
Mitä sitten pitäisi tehdä? Ensinnäkin lopettaa riitely hirvien määrästä. En tiedä kenen
intresseissä on ilmoittaa hirviä liikaa tai liian vähän. Molemmat tapaukset johtavat
aina huonoon lopputulokseen. Laskentatulosta olisi uskottava enemmän ja seurojen
välillä voi mielestäni olla eroa hirviluvissa.
Lisäksi metsästystä tarvitsee muuttaa. Valtakunnallinen ohje olisi ampua enemmän
naaraita kuin uroksia. Tätä ohjetta pitäisi meidän alueella ainakin seurata.
Ammutaan vähintään 60% naaraita.
Sitten vasamäärää kaadoissa pitäisi tiputtaa. nyt ammutaan ½ luvista vasoja.
Muutetaan tämä vasaosuus 1/3, niin voimme ampua muutaman ison (naaraan)
enemmän. Kaatoja tulee tällöin vähemmän, joten lupia voisi ehkä nostaa suhteessa.
Tämä parantaa kannan ikärakennetta. Nuorta hirveä olisi pitemmän päälle enemmän.
Osasyynä tähän myös se, että kannastamme osa on ns. ”muuttohirviä”, jotka ovat aina laskentatuloksessamme. Alkusyksystä nämä hirvet eivät vielä ole alueillamme, koska
ne ovat rannikolla. Sieltä niiltä metsästetään jo vasoja samalla, kun me ammumme
paikallisien hirviemme vasoja. Kannan vasaosuudesta vähennetään siis merkittävä
osa nykyisellä systeemillä.
Ja kukaan ei osaa erottaa onko hirvi paikallinen vai muuttohirvi maastossa. Se on hirvi..
Ja ne sarvisäännöt.. Ei kyllä mitään järkeä, mutta onneksi ne ovat suosituksia.
Ja pidetään ne suosituksina. Jos kerkeää laskemaan piikit, eikä tämän jälkeen metsästäjä
itse halua ampua, niin se on jokaisen oma päätös. Mutta sen enempää kitinää ei
saa tulla, jos joku ampuu vaikka 7-piikisen uroksen. Jokaisen pitäisi ymmärtää,
että jos haetaan isoja sarvikruunuja, niin silloin jopa se 7-piikkinen voi olla huonosarvinen, jolla ei ole saumoja kasvattaa hienoja 14-piikkisiä (lapissa 24-piikkisiä..). Ne piikit eivät suoraan kerro millaiset sarvet urokselle on tulossa. Sen takia kyseessä on suositus.
Jotenkin tuntuu, että on unohtunut se ensimmäinen ja tärkein ohjenuora:
metsästetään kestävän käytön periaatteella.
 
Ja todettakoon lopuksi, että edustan tekstillä omaa mielipidettäni. Tilastot ovat faktoja.
 
Loppukevennys: Keskustelin SJML puheenjohtajan kanssa tässä taannoin metsästyksestä.
Häneltä tuli hyvä lause: Suomalaisen miehen pää alkaa kestää pikkuhiljaa viinaa. Hirvenlihaa se ei kestä vieläkään.
 
Aleksi Ahlqvist

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hirvi, laskenta, verotus, hirvikanta

Hyviä videoita

Sunnuntai 23.2.2014 - A.Ahlqvist

Youtube.com palvelusta löytyy hyviä riista-aiheisia videoita, tekijänä Suomen Metsästäjäliitto. Videoita löytyy muunmuassa sarvinäyttelystä, iän määrityksestä ja valkohäntäpeuroista.

Videot löytyvät osoitteesta:

Www.youtube.com/user/metsastajaliitto

Nykyisin internetin kautta saatava tieto on monipuolista, mutta myös kuraa mahtuu paljon mukaan. Kannattaa suosia juuri liittojen yms videoita ja tietolähteitä. Eli lisää  aan opiskelemaan!

-Aleksi

Kommentoi kirjoitusta.

Kun kirjoitusinto iskee

Tiistai 17.12.2013 - A.Ahlqvist

Olen saanut tässä muutaman kyselyn siitä, miten Blogiin saa kirjoittaa oman kirjoituksen. Tässäpä lyhyt ohjeistus:

Kun runosuoni puhkeaa, kirjoita teksti omalla koneellasi puhtaaksi. Tämän jälkeen lähetä kirjoituksesi minulle sähköpostilla ahlqvist.a (at) gmail.com

Kirjoitukset tulee varustaa omalla nimellä.

Terveisin, Aleksi Ahlqvist

Kommentoi kirjoitusta.

Jäsenistön ikärakenne

Sunnuntai 19.8.2012 - A.Ahlqvist

Tässäpä riittää pureskeltavaa..

Hallituksen kokouksessa puimme aloitteestani seuraan jäseneksiottamisperusteita. Ehdotin, että sallisimme muillekkin mahdollisuuden päästä seuraan, kuin Mynämäki-Mietoisten alueella asuville. Kylmä totuus kun on se, että nuoret eivät a) riitä neljälle seuralle Mynämäessä, b) nuoret eivät välttämättä muuta takaisin Mynämäkeen opiskelujen jälkeen, vaan esim. Nousiaisiin.

Osa hallituksesta oli täysin minua vastaan esimerkiksi sillä perusteella, kun kaikki pitäisi tuntea.. Tosin tälläkin hetkellä meillä on jäseniä, jotka eivät ole käyneet Mynämäessä kuin metsää ostamassa ja liittymässä seuraan. Kun rahaa on, niin pääsee seuraan. Ostaa vaan mettää seuramme mailta...

Ikävänä esimerkkinä oli juuri kesäkokouskessa, kun eräs nuori hakija asui muualla kuin Mynämäessä. Tosin hänen perheenjäsenensä kuuluu seuraan, mutta ei onnistu näillä säännöillä ei. Muitakin vastaavia tapauksia ja kyselyjä on ollut kun on asuttu naapurikunnassa. Sieltä on ilmeisesti liian pitkä matka tänne..

Ja sitten asia, jota ei välttämättä tajuta. maanomistajien lapset ja lapsenlapset saattavat asua juuri Nousiaisiaa tai Turussa tällä hetkellä. Ja jos heidän nimissään ei ole maata, he eivät pääse seuraan. Mutta tulevaisuudessa heillä todennäköisesti sitä on. Ja jos seura nyt palauttaa hakemuksen bumerangina takaisin, miten mahtaa käydä osalle vuokratuista maistamme, kun uudet omistajat eivät aikanaa päässeet seuraan...? No siinä voi tuo metsästysala vähän pienentyä..

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että ei se näin voi jatkua. Muistuttaisin, että seuramme ikärakenne on vahvasti lähellä eläkeläisvoittoa ja ympäri Suomea puhutaan seurojen ukkoutumisesta. En sano, että vanhemmat metsästäjät olisivat huonoja. Ehei, heillä on kokemusta, jota nuorilta puuttuu ja sitä tarvitaan, ehdottomasti. Mutta mutta.. Kun tässä maailmassa on sellainen pieni mutta, että kaikki kuolevat ja mitä vanhemmaksi elää, sen lähemmäksi se tulee. Ja jos vaikka 35 % jäsenistä on yli 60-vuotiaita, niin siinä voi 10-vuodessa tapahtua kamalia. (Tuo % määrä on heitto). Sain sihteeriltä jäsenteen ikärakenteen ja teen siitä tilaston sivuille.

Mutta synkistelyn sivussa on todettava, että on meille nuoriakin tullut. Kun itse aloin hirvijahdissa kulkea, lisäkseni alle 30-vuotiaita taisi olla 2.. Nyt meitä on sentään lähes 10. Loppujen 30:n  keski-ikä sijoittuu lähemäs 55-60 väliä. Karua, mutta totta..

Toivoisin, että jossain vaiheessa vanhemmatkin metsästäjät tajuavat, että he eivät ole kuolemattomia ja ilman jäseniä ei ole metsästysseruraa. Tosin ei tämä ole kuolleiden ongelma, vaan elävien..

Toivottavasti herätin tunteita..

-Aleksi A.

2 kommenttia .

Susijahdin jälkipyykki

Sunnuntai 17.6.2012 klo 21:45 - A.Ahlqvist

Poikkeusluvan metsästystilanne, muutama laukaus, epäonni, radiohäirintä ja kaksi kuollutta sutta. Noista aineksista alkoi monen kuukauden huuto, itku ja parku.

Pöytyällä järjestetty susijahti tammikuussa ei loppunut toivotusti, kuten kaikki tietävät. Sekavan tilanteen jälkeen oli yksi susi ammuttu liikaa. Ja tästä alkoi järjetön mediamylläkkä, missä jäivät Kauhajoen ja Jokelan koulusurmatkin kakkoseksi. Yksi eläin kuoli liikaa. Siinä tapahtui virhe, ja sen kaikki tietävät. Mutta se, että sen kuolema on suurempi tragedia, kuin monien ihmishenkien menettäminen, on naurettavaa.

Poliisi tietysti aloitti asiassa tutkinnan, kuten kuuluukin. Osallisia kuultiin ja koneisto rullasi normaalisti eteenpäin. Jos ainoastaan näin olisi edetty, niin ei siinä mitään. Mutta ei.. Kaiken maailman viherpiipertäjät ja Lyytikäiset huutelivat maailman vakavimman rikoksen tapahtuneen ja susien sukupuuton olevan Suomessa tosiasia. Kaikki metsästät olivat suurrikollisia ja heidän perheensä vähintäänkin yhtä pahoja. Piiperot uhkailivat susijahdin metsästyksenjohtajan perhettäkin. Siinäpä aikuismaista ja demokraattista toimintaa! Kuin kettutytöt konsanaan. Ja näitä kaiken maailman vihreitä kuunneltiin kuin jumalia. Aika isolla fontilla painettiin, kuinka susijahti ”oli suunniteltu kaikkien susien tappopäiväksi” ja muuta naurettavaa. Hetken mentaliteetti oli, että jos metsästät, olet salakaataja ja rikollinen.

Nyt sitten koko kevät on jahkattu siitä, kuinka kamalasti kävi ja Lyytikäisen lempilapsi on poissa. Ne sudet kun eivät kenellekään tee ikinä mitään. Niin, paitsi sairaat yksilöt ja ne, jotka tottuvat ihmisiin ja ihmisen hajuun. Mutta eihän sellaisia ole olemassa  -> http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288477686462.html

Nii-in, kyllä sillä on väliä, tottuuko villieläin ihmiseen ja tämän hajuun. Itse olen koko ajan ollut sitä mieltä, että lauman jahtaaminen, vaikkei yhtään ammuttaisi, pitäisi sudet poissa nurkista. Oppisivat pelkäämään ihmisen hajua.. Ja niille, jotka toteavat koirienkin raatelevan ihmisiä huomattavasti enemmän: kyllä, mutta niitä onkin ihmisten nurkissa aika paljon.. Ja yleensä se on osoitus huonosta koulutuksesta tai laiminlyönnistä.

Mutta miten kävikään. Vaikka Lyytikäiset ja piiperot kuinka lobbasivat teon olleen harkittu, syyttäjä hoiti asian ammattitaitoisesti, eli välittämättä pölhöjen puheista. Syyttämättäjättämispäätös oli oikea. Ei siksi, että sutta pitäisi aliarvostaa, vaan siksi, että tilanteessa toiminut ampuja toimi tilanteen mukaan. Yksi susi haavoittunut ja hänen edessään nilkutti susi. Eläinsuojelulakikin muuten käskee lopettamaan kärsivän eläimen kivut. Lukekaa vaikka 14§..

Että terveisiä vaan susiryhmälle. Elämä jatkuu ja susia on ihme kyllä yhä Suomessa, vaikka Auli kaatuikin…

 

-Aleksi Ahlqvist

 

1 kommentti .

Kaurista autolla

Perjantai 20.4.2012 klo 9:08 - Ahlqvist. A

Tässä aamulla kun tulin Turusta kotiinpäin 8-tietä, oli Nousten ja Maskun rajalla sattunut kolari. Osallisena henkilöauto ja metsäkauris pukki. Pysähdyin siihen kun paikalla ei ollut kuin kuski ja kauris. Poliisi oli soitettu ja kauris hengetön. Pistin elukan vielä varmuudeksi, tosin ei siitä hyötyä ollut, kun mitään ei ulos tullut.. Valmista kauraa.. Oli muuten komeat sarvet.

Rupesin tuossa miettimään, että hirvikolarit ovat vähentyneet aika paljon vuosien varrella. Hirvikolareita on tosi harvoin verrattuna 5-8 vuotta taaksepäin. Tästä isona kiitoksena metsästäjien kannanharvennus, joka on ollut tehokasta. Valkohäntäpeuroja nyt paukkuu enemmän ja uskon, että metsäkauriskolarit tulevat lisääntymään. Kauriit kun lisääntyvät kylien läheisyydessä kohtuullisesti.

Meillä ainakin nyt hirviluvat ja peuraluvat pienenevät kun kantakin on pienempi (kestävän käytön periaate..). Ei se mitään haittaa että luvat tippuu, mutta toivon, että jos kanta alkaa nousta hirvissä ja / tai peuroissa, niin siihen reagoitaisiin nopeasti, jottei kannat pääse enää kasvamaan liian isoiksi. Tietty on kivaa kun elukoita on paljon ja niitä näkee, mutta autokanta, kuskit ja maanomistajat eivät olisi tilanteeseen niin tyytyväisiä. Ilmeisesti hirviäkin on nyt senverran, kuin niitä pitäisi olla pinta-alaan nähden. Peuratkin vähenivät muutaman vuoden harvennuksen jälkeen hyvällä vauhdilla..

Mutta palataanpa autoilijoihin. Nyt toivottavasti nuo peurakolaritkin vähenevät, kun elukoita on vähemmän. Ehkäpä metsästyspainetta pitäisi kasvattaa 8-tien ja Yläneentien lähialueilla voimakkaammaksi, jotta sen alueen kanta olisi pienempi kuin syvemmällä metsässä. Samaa ajattelua toivoisin Nousten ja Maskun seuroilta, jotta liikenneturvallisuus paranisi. Ainakin Kärryisten suoralla on paha paikka. Aamulla 3 valkohäntää oli ihan tien vierressä syömässä..

Ongelmaksi tässä ajatusmallissa luultavasti kehkeytyy se, että meillä kun on ruokinnat kaikilla, niin tavaksi on tullut että niillä metsästetään. Ja jos menee pellonreunaan kytikselle sinne missä on peuroja, on luultavasti jonkun ruokinnan läheisyydessä. Ja sitä eivät sitten kaikki hyväksy.. Itse ainakin tulen syksyllä yrittämään peuraa pellon reunasta. Sitä odotellessa..

-Aleksi

Kommentoi kirjoitusta.

Oriveden tapahtumista

Lauantai 31.3.2012 klo 9:09 - Ahlqvist. A

Taas saimme osoituksen ihmismielen hulluudesta. Orivedellä nuorimies ampui ensin merkinantopistoolilla vanhempaa miestä käteen ja myöhemmin pyrki koululla luokkaan aseen kanssa. Tämän kuitenkin epäonnistuttua hän avasi tulen kiväärillä luokan oven läpi… Ja jälleen alkaa / tulee alkamaan keskustelu aseista ja niiden hävittämisestä koko maailmasta.

Tässä välissä on hyvä muistuttaa, että itse tuomitsen teon ja kaveri kuuluu lukkojen taakse. Ei tuollainen ole normaalia. Onneksi vakavia fyysisiä henkilövahinkoja ei tullut.

Mutta asiaan, eli aseisiin. Tällä kertaa tekijällä oli luvaton merkinantopistooli (siis hänellä ei ollut lupaa siihen) ja rinnakkaislupa kivääriin. Kivääri oli saatu metsästykseen. Ainakin itse olen vahvasti sitä mieltä, että aselain uudistus, joka silloisten ministereiden polleiden puheiden perusteella piti estää kouluampumiset, meni reisille. Ja pahasti.. Sillä yksi kahjo pääsi aseen kanssa kouluun. Toivon että tällä kertaa ei aleta hötkyilemään asian kanssa, kuten viimeksi. Kiireellä ei tule mitään hyvää.

Suomen aselain kiristyessä korostuu edelleen se tosiasia, että laittomia aseita saa helpommin kuin laillisia. Ja jos joku kahjo päättää mennä kouluun / virastoon/ kauppaan ampumaan, hän saa aseen haltuunsa, keinolla tai toisella. Sitä ei voida aselailla estää, eikä edes kaikkien aseiden pois keräämisellä suomesta. Nimittäin niitä aseita on myös muissa valtioissa ja laittomissa asetehtaissa. Aika jännää, vai mitä? Tätä eivät ilmeisesti aseiden vastustajat ole tulleet ajatelleeksi..

Sanottakoon vielä, että aselain muutos toki paransi sitä mahdollisuutta, että joku kahjo ei saisi laillista asetta. Jos se nyt jonkun pysäyttää, niin hyvä.

Toivottavasti ei tarvitse näitä uutisia enää lukea.

 

-          Aleksi Ahlqvist

Kommentoi kirjoitusta.

Auli-susi

Sunnuntai 25.3.2012 klo 10:41 - P.Ahlqvist

ROMAN SCHATZ, TUO SAKSAN LAHJA SUOMEN KANSALLE, TOIMII SALAKAADOT SEIS-NIMISEN KAMPANJAN SUOJELIJANA. NYT HÄN ON AVAUTUNUT AULI-SUDEN KAADOSTA ILTALEHDESSÄ 22.03, SEKÄ OHJELMASSA KORKOJEN KERA 23.03. HÄN EI KUULEMMA YMMÄRRÄ SUOMALAISTEN SUSIVIHAA, JA SANOO, ” Yksi suden jälki kun löytyy jostain Itä-Suomesta, niin heti on täysi hysteria, että miten lapset pääsevät kouluun.  Se on hysteerisen naurettavaa. Tiedätkö, milloin viimeksi ihminen on kuollut suden takia Suomessa? 1800-luvulla!"

EN TIEDÄ, ONKO HERRA SCHATZ OLLENKAAN PERILLÄ MISSÄ AULI-SUSI KAADETTIIN. ILMEISESTI EI, MUTTA SIINÄ TÄMÄ SAKSALAINEN HUMORISTI ON OIKEASSA, ETTÄ VIIMEKSI SUSI ON TAPPANUT IHMISEN 1800 LUVULLA SUOMESSA.  ERO SILLOISEEN SUSIONGELMAAN LÖYTYY PÄÄTTÄJISTÄ. SILLOISET  VIRKAMIEHET JA PÄÄTTÄJÄT YMMÄRSIVÄT ONGELMAN VAKAVUUDEN JA RYHTYIVÄT TOIMEEN. SUDET HÄVITETTIIN JA UHKA OLI POIS. 2000 LUVULLA TUPUTETAAN LEVOLLISTA RINNAKKAISELOA PEDON KANSSA, JOKA JUOKSENTELEE PIHOILLA JA KYLILLÄ KUNNES VÄISTÄMÄTÖN KONFLIKTI ON EDESSÄ.

SCHATZ ON MUKANA 04.04. JÄRJESTETTÄVÄSSÄ ”ANNA SUDEN ELÄÄ” MIELENOSOITUKSESSA, JA SANOO KULKEVANSA KULKUEEN EDESSÄ SEPPELE KÄDESSÄ ! HYVÄ ROMAN. KULJE ROHKEASTI SEPPELEESI KANSSA HELSINGIN KESKUSTASSA, SIELLÄ EI SUSI KÄY KIMPPUUSI.

POA

Kommentoi kirjoitusta.

Kotkanruokinta

Torstai 8.3.2012 - Ahlqvist A.

Mynämäessä pitkään pidetty kotkanruokinta Takkulantien suunnalla on herättänyt kovaa keskustelua.

Pitkään jatkunut ruokinta oli hoidettu sianruhoilla ja osittain maanomistajan tietämättä. Nyttemmin lopetettavaksi määrätty ruokinta on osoittautunut melko isoksi. Sianruhoja on viety kotkille useita samanaikaisesti ja muutkin metsäneläimet ovat niistä nauttineet.

Itselleni herää kysymys, että onko edes luvallista viedä sianruhoja metsään, kun tiloilla kuolleet ruhot täytyy toimittaa poltettavaksi laitokseen. Niitä kun ei sikafarmarikaan saa dumpata lähimpään metsään.. Liekö asiassa jo rikoksen tunnusmerkit täyttyneet (ympäristönsuojelurikos) ?

Joitain huhuja liikkui, että ruokintaa olisi jatkettu viemällä kauemmas uusia ruhoja. Maanomistaja ei ainakaan ollut tästä tietoinen ja oli käynyt vielä tarkistamassa asian, mitään löytämättä..

Omasta mielestäni kotkia on alueellamme kyllä ja kanta varmasti pysyy ilman ruokintaa. Riistaa on runsaasti, joten luulisi ison saalistajan hoitavan oman ruokansa. Tietty jos haluaa kotkia kuvata, on tuollaiselta paikalta helpompi ottaa kuvia..

Onko lukijalla mielipiteitä ? Kerro toki kommenttisi..

-Aleksi A.

4 kommenttia .